+3 euroa tappoi Temutuksen?

Päätöksillä ohjataan käyttäytymistä. Tämä tuli harvinaisen selväksi, kun EU:n päätös +3€ lisämaksusta tuli voimaan 1.7.2026. Pakettien määrä romahti hetkessä ja kuluttajat alkoivat pohtia ostoksiaan. Kiertotaloudelle ja järkevälle kuluttamiselle se on mielestäni parasta, mitä on tapahtunut vuosiin.

Sillä ollaanpa rehellisiä: mitä järkeä on maailmassa, jossa Kiinasta tai muusta jättivarastolta tilattua muovikrääsää pusketaan pakettipisteet täyteen ja paikalliset kaupat ja toimijat kärsivät. Samalla vetäen mukanaan työllisyyden laskuun ja verokertymät vain pienenee.

Kuten kolmen euron toimitusmaksu osoitti, jo pienillä rakenteellisilla muutoksilla voidaan muuttaa ihmisten käyttäytymistä dramaattisesti ja nopeaa. Tarvitsemme lisää hyviä täsmäpäätöksiä.

Kierrätys ja kiertotalous eivät nimittäin ole pelkkää ympäristönsuojelua. Kierrätys vaatii toimeliaisuutta. Se lisää paikallista työllisyyttä ja verokertymiä, arjen yhteisöllisyyttä ja johtaa tehokkaampaan materiaalien käyttöön. Kaikki tämä on vain järkevää.

Vastaavasti krääsän maahantuonti työllistää ulkomaisia rahtaajia ja rahat & työ karkaavat rajojen taakse. Tavaran kunnostaminen, lajittelu, tyhjennys ja uudelleenmyynti luovat aitoja työpaikkoja kotimaahan.

Jos halutaan, että suomalaiset valitsevat ensisijaisesti kierrätetyn ja korjatun uuden sijaan, tässä kaksi täsmäideaani muutoksiin:

1. Korjaustoiminnan ALV ollaan jo muuttamassa, jotta korjauspalveluiden tarjonta lisääntyisi. Miksei tehdä samaa myös käytetyn tavaran ALV:lle. Miksi tavarasta maksetaan toista kertaa arvonlisäveroa kierrätysmyynnissä (sehän on maksettu jo ensimmäisessä kaupassa!) Arvonlisäverokannan alentaminen tai poistaminen käytettyä tavaraa myyviltä yrityksiltä kannustaisi uusia toimijoita markkinoille, jotka työllistävät ja tuottavat veroja kierrätystoiminnoillaan.
2. Ranskalaistyylinen Anti-Waste laki. Kielletään lailla myymättömien, ehjien tuotteiden ja huonekalujen tuhoaminen. Jos yritys jää kiinni toimivien tavaroiden, kalusteiden tai laitteiden heittämisestä roskiin (sen sijaan että ne lahjoitettaisiin tai myytäisiin kiertoon), yritykselle mätkäistään tuntuva ympäristövirhemaksu. Tätä kautta yritykset toimertuisivat pohtimaan mitä vaihtoehtoja tuotteille on, kun niistä halutaan eroon. Jätelava on liian helppo ratkaisu. Tämä johtaisi uusien kierrätyspalveluiden rakentumiseen tehokkaamman kierrätyksen ympärille.