Yleinen
Koti murskaimeen: Kirkkonummen tragedia paljastaa kierrätyskulttuurimme pimeän puolen
Viime viikolla Yleisradion uutisoima tapaus Kirkkonummelta on pysäyttävä uutinen. Kunnan omistamaan asuntoon tilaama kuolinpesän tyhjennyspalvelu päätyi vahingossa väärään asuntoon ja tyhjensi asuvan perheen kodin irtaimiston. Pahinta tarinassa ei ole vain inhimillinen erehdys osoitteesta, vaan se, miten työ suoritettiin: koko irtaimisto ajettiin suoraan murskaimeen.
Tämä tarina on äärimmäinen esimerkki, mutta paljastaaki jotain hyvin oleellista siitä, miten irtaimistoja ja resursseja kohdellaan Suomessa vuonna 2026. Se paljastaa kuilun juhlapuheiden ja todellisuuden välillä.
Juhlallinen vihreys vs. tehokas tuhoaminen
Me elämme aikakautta, jolloin jokainen kunta ja yritys puhuu hiilineutraaliudesta, kiertotaloudesta ja vastuullisuudesta. Esimerkiksi Kirkkonummen kunta omien sanojensa mukaan: ”panostaa vastuullisuuteen erityisesti ympäristöystävällisyyden, hiilineutraaliustavoitteiden ja kestävän kasvun kautta. Kunta on sitoutunut kunnianhimoisiin ilmastotoimiin.” Yritystenkin strategiapaperit ovat täynnä kauniita sanoja vihreästä siirtymästä ja vastuullisuudesta. Mutta kun tulee aika toimia käytännössä toimintatapa ei kestä kritiikkiä. Tasearvot, tehokkuus ja raha ajavat aina vastuullisen toimintatavan yli.
Kirkkonummen tapauksessa irtaimisto ei päätynyt lajiteltavaksi, arvioitavaksi tai uusiokäyttöön. Se päätyi murskaimeen. Se kertoo asenteesta, jossa irtaimisto nähdään pelkkänä ongelmana ja massana, josta päästään eroon mahdollisimman tehokkaasti.
Milloin tavarasta tuli arvotonta jätettä?
Tapaus paljastaa prosessin, jossa ei pysähdytä pohtimaan:
- Mitä olemme hävittämässä?
- Olisiko tällä käyttöarvoa jollekin toiselle?
- Onko tuhoaminen todella ainoa tai oikea vaihtoehto?
On ymmärrettävää, että kuolinpesään liittyy tunteita ja mahdollisia henkilökohtaisia esineitä tai asiakirjoja. Mutta samaan hengenvetoon voidaan todeta, että todellakaan kaikki ei ole sellaista. Uudelleenkäyttöön sopivaa tavaraa hyväntekeväisyyteen tai myyntiin on lähes kaikissa tyhjennyksissä. Kysymys siitä, saadaanko se riittävän tehokkaasti kiertoon, onkin oleellisinta.
Kiertotalous vaatii aikaa ja silmää
Tämä tragedia on muistutus siitä, että aito kiertotalous on kehittymässä hitaasti ja vaatii aitoja tekoja. Se on vastakohta sille ”suoraan murskaimeen” -mentaliteetille, joka tuntuu hallitsevan erityisesti irtaimistojen osalta toimintamallejamme.
On helppoa olla vihreä paperilla, mutta todellinen vastuullisuus punnitaan siinä hetkessä, kun seisotaan täyden asunnon keskellä. Valitaanko silloin halvin jäteauto, joka ajaa tavaran polttoon tai murskaksi, vai valitaanko toimija, joka tunnistaa resurssit ja antaa niille uuden elämän?
Jälkipyykki on enemmän kuin korvauksia
Kirkkonummen perheelle toivon mukaan saadaan korvattua edes irtaimisto ja elämä pääsisi pian takaisin raiteilleen. Se, mitä meidän yhteiskuntana pitäisi tästä oppia, on toimintatapojemme kriittinen tarkastelu.
Mikäli haluamme oikeasti olla vastuullisia, meidän on luotava prosesseja, joissa tavaraa kohdellaan resurssina, ei jätteenä. Jätelava ja murskain on karu muistutus siitä, mitä tapahtuu, kun prosessit ovat sieluttomia ja juhlapuheet unohdetaan heti, kun työhanskat vedetään käteen.
Kierrätys ei ole vain sitä, mihin laatikkoon roskat heitetään. Se on sitä, miten katsomme olemassa olevia irtaimistoja ja miten hyödynnämme niitä.
