Yleinen
Tuottaja maksaa kierrätyksen
Pitäisikö saman säännön koskea myös huonekaluja ja kodinkoneita?
Euroopan unionissa on astunut voimaan historiallinen säädös, joka muuttaa käsityksemme jätteestä ja vastuusta. Kyseessä on jätepuitedirektiivin muutos, joka tuo tekstiilialalle laajennetun tuottajavastuun (EPR).
Yksinkertaistettuna sääntö on: tuottaja maksaa kierrätyksen. Jatkossa vaatteiden valmistajat, maahantuojat ja ultrapikamuodin jättiläiset ovat taloudellisesti vastuussa siitä, mitä heidän markkinoille tuomilleen tekstiileille tapahtuu sen jälkeen, kun kuluttaja haluaa niistä eroon. Mitä huonompilaatuinen ja vaikeammin kierrätettävä vaate on, sitä suuremman maksun valmistaja joutuu maksamaan.
Tämä on loistava uutinen hillitsemään tekstiilialan järjetöntä haaskausta. Mutta kiertotalouden ammattilaisina me Tavara Rahaksissa pohdimme: Miksi pysähtyä tekstiileihin?
Pitäisikö samanlaista mallia soveltaa myös isompiin tuotteisiin kuten huonekaluihin ja kodinkoneisiin eli tavaroihin, jotka kuormittavat luonnonvaroja ja logistiikkaa huomattavasti enemmän?
Logistiikkapommit: Miksi huonekalujen ja kodinkoneiden kierrätys sakkaa?
Kun puhutaan kiertotaloudesta, huonekalut ja kodinkoneet ovat vaikeimpia rasteja. Toisin kuin t-paita, pesukone tai kolmivaiheinen vuodesohva ei liiku postilaatikossa. Niiden siirtely vaatii:
- Raskasta logistiikkaa (kuorma-autoja ja polttoainetta)
- Fyysistä kantotyötä (vähintään kaksi vahvaa työntekijää)
- Valtavasti varastotilaa neliövuokrineen
- Yrityksille jatkuvasti kallistuvia maksuja jäteasemilla
Koska näiden tavaroiden logistiikka on niin kallista ja raskasta, uudelleenkäyttöaste jää usein liian alhaiseksi. Korjausta ei tehdä, puhdistamiseenkaan ei käytetä aikaa. Liian moni toimiva laite tai täysin kunnostuskelpoinen piironki päätyy murskaimeen tai ”energian polttoaineeksi” pelkästään siksi, että sen kuljettaminen ja varastoiminen maksaa enemmän kuin pelkkä hävittäminen.
Tämä on täysin järjetöntä luonnonvarojen haaskausta. Älypuhelimilla ja jääkaapeilla on jo osittainen tuottajavastuu (SER-kierrätys), mutta se kattaa usein vain romutuksen ja metallien erottelun, ei laitteen pitämistä käytössä sellaisenaan. Huonekaluilla vastaavaa järjestelmää ei ole lainkaan. Uudelleenkäyttöä ei tueta, jätteeksi ohjaamisesta ei sakoteta.
Miltä näyttäisi huonekalujen ja kodinkoneiden EPR-malli?
Jos huonekalujen ja kodinkoneiden valmistajille asetettaisiin vastaava tiukka tuottajavastuu, markkinat muuttuisivat yön yli:
- Laatu palaisi kunniaan: Jos halpismaasta tuodun, lastulevyisen ”kertakäyttöhyllyn” maahantuoja joutuisi maksamaan korkean kierrätysmaksun tuotteen lyhyen elinkaaren ja vaikean kierrätettävyyden vuoksi, kestävä täyspuuhuonekalu muuttuisi yhtäkkiä kilpailukykyisemmäksi.
- Suunnittelu korjattavuutta varten: Kodinkonevalmistajat pakotettaisiin suunnittelemaan laitteet niin, että ne ovat helposti purettavissa, huollettavissa ja päivitettävissä. Huoltopalvelut kasvuun!
- Uudelleenkäytön tukeminen: Tuottajayhteisöt joutuisivat rahoittamaan sitä logistiikkaa ja työtä, jolla ehjät huonekalut ja kodinkoneet poimitaan talteen, huolletaan ja palautetaan markkinoille. Käytetyn tavaran keskihinnat mahdollisesti nousisivat ja sitä kautta kannustaisivat uusia palveluita ja toimijoita markkinalle.
Kierrätyksen ja uudelleenkäytön hinta ei silloin kaatuisi pelkästään kuluttajan tai tyhjennyspalvelun tilaajan niskaan, vaan se olisi sisäänrakennettuna tuotteen alkuperäisessä hinnassa.
Emme voi odottaa lakimuutoksia. Tavara Rahaksi tekee töitä jo nyt
Vaikka lakien muuttuminen vie vuosia, me Tavara Rahaksissa olemme jo rakentaneet omia mallejamme, joilla isojen tavaroiden uudelleenkäyttöä olemme saaneet järkeväksi.
Etsimme jatkuvasti kumppaneita, joilla kierrätysmyynti ei ole tuttua, mutta isoja tavaroita liikutellaan tai jää käsiin, eikä tehokasta myyntiä ole tarjolla. Esimerkiksi logistiikkakumppaneiltamme tulee joka kuukausia kymmeniä kodinkoneita ja huonekaluja, jotka ilman meitä päätyisivät jätemyllyyn.
Laajennettu tuottajavastuu on tulossa tekstiileihin, ja toivottavasti jotain vastaavaa myös raskaampiin tavaroihin. Sitä odotellessa me pidämme huolen siitä, että suomalaisissa kodeissa ja toimitiloissa oleva laatuomaisuus päätyisi paremmin uudelleenkäyttöön.
Mitä mieltä olet? Pitäisikö huonekalujätille tai kodinkonevalmistajalle laittaa lasku heidän tuotteidensa loppusijoituksesta?
